Kiia ja Matti Bochumissa: Jetzt geht's los

Ihanaa, että tännekin on nyt tullut oikeat kevätsäät! Otti aika lailla päähän, kun Suomessa oli lämpimämpää ja kuivempaa kuin täällä.

Kevään ensimmäiset kukat.

Viime sunnuntaina oli siis mun 23 v. synttärit. Lauantaina mun kämppikset teki hyvää ruokaa ja me istuttiin iltaa ruokaa syöden ja jutellen. Saksaksi. Ja suurimman osan ymmärsin, mikä oli mulle aikamoinen yllätys. Regina oli tehnyt mulle vielä hienon synttärikakun, mikä oli mukava yllätys. En olekaan saanut kakkua pitkään aikaan.

Matin kakku

Sunnuntaina alkoi sitten meidän orientaatioviikko. Tutustuttiin vähän lisää muihin ulkkareihin, sekö nähtiin ekaa kertaa meidän tutorit. Ihan kivaa porukkaa. Mulle muuten laulettiin siellä ja sitten sain sellaisen minipullon skumppaa. Olin kunnon perussuomalainen (en poliittisesti vaan vertauskuvannollisesti!), eli istuin hiljaa ja näytin siltä, että haluaisin vajota maan alle.

Sunnuntai-illalla me mentiin istuskelemaan baariin Christinan, Aslin ja Özlemin kanssa (hollantilais- ja turkkilaistytöt). Aluksi tunnelma oli hieman jäätävää, mutta ekan kaljan jälkeen juttu luisti jo melko kivasti.

Maanantaina oli aamulla internetkoulutusta, josta ei ollut kenellekään taatusti mitään hyötyä. Tai oli, jos ei osaa käyttää tietokonetta. Iltapäivällä käytiin kiertelemässä yliopistoalueella, sekä tutustumassa wirtschaftwissenschaftin eli kauppatieteellisen laitoksen rakennukseen. Mikä kaunis betonimöhkäle sekin on! Maanantaina käytiin myös ensimmäistä kertaa syömässä yliopiston ruokalassa, Mensassa. Sieltä saa hyvää ruokaa, tosin hieman kalliimmalla kuin Suomesta. Ruokala on juuri uusittu ja valtavan kokoinen. Koko yliopistoalueella on vain yksi ruokala. Yliopistossa on 38 000 opiskelijaa, joten epäilen, että kun lukukausi alkaa, ruuhkat ovat melkoiset. Jokaisessa rakennuksessa on tosin myös kahvila, josta saa aika halvalla sämpylöitä ynnä muuta. Sitä tulee varmaan aika paljon käytettyä, koska luentojen välillä taitaa olla vaan 15 minuuttia aikaa.

Yliopisto itsessään on rakennettu 60-luvun lopulla. Sen suunnittelija ajatteli, että alueen rakennukset ovat laivasto (ihan oikeasti!) ja keskellä oleva iso Audi-Maxiksi kutsuttu halli simpukka. Ei tainnut olla ihan terve kaveri. Regina sanoi, että se on varmaan ollut jossain aineissa suunnitellessaan sitä. :)

Kaunis yliopistomme. Takimmaisena WiWi, vasemmalla näkyy pala Audi-Maxia.

Mutta viheralueitakin siis on.

Uni-Center ja U-Bahn-asema

Eilen päivällä oli kiertokävely kaupungilla, ja siellä katseltiin toinen toistaan synkempiä patsaita sekä muita nähtävyyksiä. Opas oli nainen, joka puhui saksaa ihan selkeästi mutta tosi hiljaa. Jalkoihin särki aika lailla pitkän kävelyn jälkeen. Illalla ESN oli järjestänyt meille pub-crawlin eli baarikierroksen Bochumin kuuluisassa Bermudadreieckissä, mikä on täynnä baareja ja erilaisia ruokapaikkoja (mm. dönermestoja). Meininki on kuulemma kesällä aika mielenkiintoinen!

Maanantaina tänne tuli myös kolmas suomalainen, Pia, meidän koulusta sekin. Sillä yliopistoon ilmoittautumiset ovat menneet vähän pidemmän kaavan kautta ja ollaankin huomattu ensimmäinen suurempi ero Saksan ja Suomen välillä. Suomessa, tai ainakin kauppiksessa, kaikki ilmoittautumishässäkät voi tehdä tosi helposti ja nopeasti netissä, mutta täällä pitää juosta miljoonaan eri paikkaan juttelemaan eri ihmisten kanssa, ja byrokratia on oikeasti aika paljon massiivisempaa.

Lauantain Kölnin reissua odotellessa…