Deutsche Spezialitäten

Hmm... Täytyy kyllä todeta, että saksalaisilla on todella kummallisia tapoja. Ei siinä mitään että he sekoittavat olutta ja fantaa keskenään, mutta se mitä tänään näin ruokakaupassa on jotain mitä Suomessa ei näkisi. Maanantaina maassa vietettiin saksalaisen oluen päivää, joten tietysti ruokakaupassa päivän tarjouksena oli kaikki oluet -10 %. Siis tottakai. Nehän eivät muutenkaan ole jo tarpeeksi halpoja. Tänään samaisessa paikassa oli jekkumaistiaiset. Jägermeisteria sai siis maistaa sellaisenaan tai kokikseen, kaakaoon, mehuun tai schweppesiin sekoitettuna. Joo-o. Ja vielä keskellä päivää.

Jos nyt vielä muita erilaisuuksia miettii, niin täällä tulee todella ikävä rasvatonta maitoa. Kerstinin mielestä sehän on kuin vettä joisi, mutta paikallinen Vollmilch eli täysmaito on mielestäni kuin kermaa. Muutenkin tuntuu, että täällä kaikki on niin hiveän rasvaista Mensan ruuista lähtien. Ja jos niiltä ruokalan tädeiltä pyytää vain pikkuriikkisen rasvaista kermakastiketta, lautaselle lävähtää silti lähes täysi kauhallinen tavaraa. Ja millaista palvelua täällä joskus saakaan! Niin tympeitä tarjoilijoita tai kaupankassoja en ole nähnyt missään. Ja kaupoissa on lähes aina todella pitkät jonot.

Tulipas hieman avauduttua. Ihmiset ovat kyllä muuten todella mukavia ja ystävällisiä, joten ei meillä täällä hätää ole. Nyt alkoi taas uudestaan hellekausi, joten kyllä meidän kelpaa täällä olla.:) Ja pääsen vielä lukemaan netti-Hesariakin!

Lehdet tulivat puihin. (Vrt. aikaisempi kuva kuukausi sitten)

Fussball ist teuer, aber spass!

Käytiin Jérémyn kanssa viime sunnuntaina Dortmundissa katsomassa Borussia Dortmund vs. Werder Bremen jalkapallo-ottelua. Sää oli tosi uskomaton, parhaimmillaan jotain +28 C. Peli oli luonnollisesti loppuunmyyty ja katsojia oli 81 000 paikalla. Ei ostettu lippuja etukäteen, kun päätettiin vasta lauantai-illalla, että lähetään peliin. Kuultiin silloin, että Dortmundin peleihin jätetään aina 300 lippua pelipäiväksi myytäväksi. Mentiin sitten Dortmundiin jo yhdeksitoista, koska ne liput tuli myyntiin jo yheltä. Siellä sitten jonotettiin pari tuntia ja kateltiin upeaa Iduna-Parkia (stadionia). Kun lippuluukku sitten aukesi, oli lippujen hinta negatiivinen yllätys. Halvimmat liput oli 27,5 €! Eikä me ees saatu niitä, koska kun tuli meiän vuoro ei ollut enää vierekkäisiä paikkoja jäljellä. Jouduttiin maksamaan lipuista 32 €. Moni Dortmundin fani lähti kävelemään kuultuaan lippujen hinnat. Ihan ymmärrettävää, sillä Dortmund on tällä hetkellä tippumisuhan alla ja silti ne repii ihan älyttömiä lippujen hintoja. Päätettiin kuitenkin maksaa, koska tiedettiin, että tunnelma stadionilla on ihan älytön ja oltiin venattu jo kaksi tuntia niitä. Kyllä niistä kannattikin maksaa. Istuttiin Bremenin fanien keskellä, mikä oli hyvä juttu. Bremen meinaan voitti 2-0 ja Dortmundin fanit oli aika hiljaa. Bremenin fanit laulo ilman taukoja toisella puoliajalla reilut 20 minuuttia samaa laulua. Oli aika vaikuttava kokemus nähdä/kuulla, kun noin. 35 000 ihmistä laulaa niin kovaa kuin pystyy! Kyllä jalkapallokulttuuri taitaa Suomessa olla (vielä) "muutaman" askeleen suuria jalkapallomaita perässä! Jos menen vielä kattomaan täällä fudista, katson sitä täällä Bochumissa. Sekin jengi on bundesliigassa. Stadion on paljon pienempi, mutta niin on lippujen hinnatkin. Opiskelijoilta seisomapaikka maksaa 5 €. Tässä kuvia ottelusta:

Iduna Park, entinen Westfalen Stadion. Yritysmaailma pilaa kaiken hyvän :)

Borussia Dortmund vs. Werder Bremen

81 000 katsojaa

Dortmundin faneja. Ymmärsin, mitä sana ihmismeri tarkoittaa

Mä ja Jérémy

Täällä kevät on jo tosi pitkällä. Lehdet tuli puihin viikossa, mitä tosin edesauttoi viime viikonlopun helteet. Mulla ei oo tänäkään vuonna ollut minkäänlaisia allergiaoireita. Aika jännä juttu, että miten allergiat voi vaan yhtäkkiä kadota? No, parempi mulle !

Ollaan kuultu, että viime kesänä täällä oli heinäkuussa parhaimmillaan/pahimmillaan melkeen 40 astetta lämmintä. Vähän hirvittää, koska mun huone oli jo käytännössä sauna kun lämpöä oli 25 astetta. Onneksi yliopistolla on kuitenkin luentosaleissa ilmastointi, mikä myös toimii. Muistan hyvin lukion hienon uuden ilmastointijärjestelmän. Kun ulkolämpötila nousi yli 20 asteen, sisällä oli ihan s******n kuuma. Veikkaanpa, että kesä-heinäkuussa kun pitäis lukea, tulen läpikäymään elämäni suurimman motivaatiokamppailun. En ole ikinä ollut hyvä lukemaan hyvillä säillä.

Välimatkat on täällä ihan aikuistenoikeesti älyttömän pienet. Esimerkiksi tänään mennään ekaks Esseniin, sieltä tullaan Bochumin grillaamaan ja illaksi mennään Düsseldorfiin. Kuullostaa siltä, että eihän tota ikinä ehi tehä. Mutta kun junamakat kaupungista toiseen kestää 15 minuutia, niin kyllä ehtii. Junalla matka Bochumista (ihan kotoolta asti) Dortmundiin kestää yhtä kauan, kun matka Pakilasta keskustaan! Bussilla on tieysti hitaampaa, niinkun aina.

Mennän touko-kesäkuun vaihteessa viideksi päiväksi Berliiniin! Se on yliopiston Auslandsamtin järjestämä reissu. Hintaa matkalle tulee vain 140 €. Tai on se sinällään aika paljon rahaa, mutta siihen hintaan kuulu junamatkat, majoitus, aamupala ja lounas sekä museokäyntejä, etc. Ihan kiva lähteä Ruhrin alueen ulkopuolellekin käymään! Tää ei enää ole todellakaan mikään teollisuusalue, kaikkea muuta, mutta Berliini on kuitenkin Berliini. Toivottavasti siellä on vähän kauniimpia nähtävyyksiä. Täällä bochumissa kiertokäynnillä opas näytti ylpeänä yhtä "patsasta". Se oli prkleen ruosteinen rautamöhkäle. Muutenkin kakki patsaat/veistokset ovat jotenkin... saksalaisia, mustia, kömpelöitä ja totisia!

Party, Party

Nyt meillä on printteri, joten saadaan luennoille jotain tekemistä. Slaidien avulla on vähän helpompi ymmärtää, mitä ne äijät siellä edessä puhuu. Tällä viikolla jäi parit luennot väliin, kun ei me jaksettu mennä sinne olemaan tajuamatta mitään.

Saksalaisesta byrokatiasta saatiin taas katsaus, kun meillä oli Bochumin kaupungille ilmoittautuminen. Tilaisuudessa piti täyttää kaksi lappua, ja niihin tuli täsmälleen samat tiedot. Tilaisuus kesti 1 h 15 min. En pysty vieläkään tajuamaan, miten se oli mahdollista. Järkevämmällä opastuksella olisimme olleet valmiita kymmenen minuutin jälkeen mutta kun ei. Kyllä nämä saksalaiset osaavat olla ihmeellistä porukkaa.

Viime viikon lauantaina meillä oli aivan mahtava päivä Kemnader Seellä, joka on upea järvi puolen tunnin kävelymatkan päässä yliopistolta. Lämpöasteita oli peräti +25, joten oli mukavan lämmintä. Me muut vuokrattiin polkuveneet, ja Jérémy ja Thanasis (kreikkalainen) otti kanootin. Meillä oli mukana myös jalkapallo ja frisbee, joilla me leikittiin nurtsilla. Kuulemma myös tästä järvestä löytyy kilpikonnia.

Matti poimi Kiialle kukkia. :)

Jérémy väsähti.

Katella ja Jennyllä oli viime viikolla synttärit. Me käytiin juhlimassa niitä peräti kolmena iltana. Juhlia täällä riittää. Torstaina Euroeckissä eli Europahausin oleskelutaloss järjestettiin Singstar-ilta, jossa soi poppihittien lisäksi saksalaiset klassikot. Videoissa takatukat hulmuavat ja yksinkertainen kertosäkeistö jää soimaan päähän seuraavaksi viikoksi. "Komm mit mir ins Abenteuerland, auf eine eigne Reise..." tai "Verdammt ich lieb' dich, ich lieb' dich nicht. Verdammt ich brauch' dich, ich brauch' dich nicht..."

Synttäreillä

Jenny

Katen poikaystävä Matt tuli käymään.

Myöhemmin käytiin slovakialaisissa bileissä, joihin saapui myös poliisit juuri kun lähdettiin pois sieltä. Jatkot oli yliopistolla. Luentosalien käytävään oli pistetty bileet pystyyn, ja eurolla sai ostettua tiskiltä juomia. Ei ihan taitaisi onnistua meillä...

Kaikilla on hauskaa.

Löydettiin saksalainen, joka kuuntelee suomalaista musiikkia.

Eilen mun uudella kämppiksellä Kerstinillä oli tuparit, ja siellä oli paljon saksalaisia ihmisiä. Toinen kämppikseni Clemens taas meni kihloihin keskiviikkona. Se oli niin sulonen, kun se keskiviikkoiltapäivänä kertoi mulle, että se aikoo sinä iltana kysyä, ja sitä jännitti niin hirveästi. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Vastaus oli naiselliseen tapaan: "Etkö voinut kysyä multa sitten, kun mulla on kauniimmat vaatteet päällä kuin farkut?" ;)

Kerstin

Juuri kihlautuneet Helen ja Clemens

Joukkoomme on liittynyt myös ruotsalainen Axel, joka opiskelee Tukholmassa kauppatieteitä. Saimme tämän tosin selville jo ennen kuin kysyimme häneltä itseltään stereotyyppisen kauppatieteilijän pukeutumisen takia. Merkkivaattet sen kertovat...

Huomenna meillä on tyttöjen kanssa shoppailupäivä Essenissä ja illalla olisi tarkoitus lähteä Düsseldorfiin Museoiden yö -nimiseen tapahtumaan. Museot ovat auki kahteen saakka yöllä, ja niihin pääsee yhdellä lipulla koko illan. Katsotaan, mitä saadaan aikaan.

Ja kannattaa käydä tsekkaamassa Pian ötökkäfarmi: http://piabochumissa.blogspot.com.

Beginn des Studiums

Nyt on ekat luennot takana ja pikkasen hirvittää. Tässä maassa tykätään olla vielä jämäkämpiä ja jämptimpiä kuin Suomessa. Huvittavinta on, että jopa johtamisen luennoilla käydään kansantaloustieteen asioita läpi ja markkinoinnin luennoilla professori valitti kvantitatiivisuuden puutetta kansainvälisessä kirjallisuudessa. Suomessa markkinoinnin kursseilla mietitään, mikä eläin kukin firma on, kun taas täällä markkinointi on käytännössä mikrotalouden ja tilastotieteen sekoitusta. Saksalaisten motto: mitä ei voi mitata numeroilla, sitä ei tarvita. ;)

Saksan kieli ei taas sinänsä ole niin suuri ongelma, sillä kaikki luennoitsijat ovat puhuneet tosi selkeästi ja melko ymmärrettävästi. Matilla tosin tiistaiaamun luennoitsija oli tosi ylimielinen, puhui epäselvästi ja sanoi luennon jälkeen, että kurssi on liian vaikea, jos on pienimpiäkin kieliongelmia. Tämä on tosi harmillista, koska kurssi olisi ollut mielenkiintoinen ja todella lähellä Matin pääaineopintoja. No eipä tarvitse senkään läskin muminoita kuunnella. :)

Vaikeuksia on ollut siinä, että kaikki luennot eivät olekaan alkaneet vielä tällä viikolla, vaan me ollaan seisty tyhmännäköisinä salien edessä ja mietitty missä muut on. Tänäänkin me eksyttiin Pian kanssa markkinoinnin seminaariin, kun me luultiin, että meillä on siellä luento. Eipäs ollutkaan.

Viime viikon torstaina me käytiin kuuntelemassa Bochumin filharmonikkoja, jossa kapellimestarina oli suomalainen Pietari Inkinen ja ne soitti Sibeliusta. Me ei vaan voitu jättää sitä väliin. Ihan hyvältä se kuulostikin.

Lauantaina me käytiin siis Kölnissä. Päivä oli todella mukava, pitkät kaupunkikierrokset eivät vain ole meidän juttu. Tuomiokirkossa tuli tietenkin käytyä ja samoin Suklaamuseossa. 509 portaan kipuaminen Tuomiokirkon torniin oli melkoinen urheilusuoritus, mutta todellakin sen arvoista. Kölsch-olut maistui jossain määrin jopa minulle. Illalla jäätiin vielä Bermudalle juopottelemaan muiden kanssa.

Tuomiokirkko

Meidän kynttilä
Saksalaista hienoa taidetta
Lisää taidetta kaupngintalon seinältä
Porukka kasassa: Matti, Kiia, Pia, Asli, Özlem, Jenny, tutorit Derya, Erika ja Anna, Kate ja Christina. Eka rivi: Erick, kreikkalainen, romanialainen, Francesca, Kristina ja Jérémy.
Suklaamuseossa. Nam nam!

Schokoladen-Museum

Näkymiä Tuomiokirkon tornista

509 jyrkkää porrasta

Kiia, Fra, Pia, Jenny ja Kate Bermudassa

Sunnuntaille me järjestettiin piknikki kaupunginpuistoon. Päivä oli ihanan lämmin ja kesäisä, ja puisto oli puhkeamassa kukkaan. Puiston keskellä olevassa lammessa oli yllätykseksemme kilpikonnia. Tärppi Elinalle tulla Bochumiin!;) Mä kävin myös Katen, Jennyn ja Pian kanssa Bochumin eläintarhassa, joka ei hirveän iso ollut, mutta siellä sai leikkiä pikkuvuohien kanssa. Ja kävellä niiden kakassa.

Piknikillä. Mukana myös Daniel ja Bartosz
Kiia teki kaikille mansikkakakkua.
Kilpikonnalampi

Tänään me käytiin ilmoittautumassa joogatunnille, mutta jätettiin kuitenkin eka tunti väliin. Oltiin kaikki vielä vähän tärinöissä eilisen Semester Start Partyn jälkeen… Ja ensi viikolla mulla alkaa fudistreenit. Jee!

Jetzt geht's los

Ihanaa, että tännekin on nyt tullut oikeat kevätsäät! Otti aika lailla päähän, kun Suomessa oli lämpimämpää ja kuivempaa kuin täällä.

Kevään ensimmäiset kukat.

Viime sunnuntaina oli siis mun 23 v. synttärit. Lauantaina mun kämppikset teki hyvää ruokaa ja me istuttiin iltaa ruokaa syöden ja jutellen. Saksaksi. Ja suurimman osan ymmärsin, mikä oli mulle aikamoinen yllätys. Regina oli tehnyt mulle vielä hienon synttärikakun, mikä oli mukava yllätys. En olekaan saanut kakkua pitkään aikaan.

Matin kakku

Sunnuntaina alkoi sitten meidän orientaatioviikko. Tutustuttiin vähän lisää muihin ulkkareihin, sekö nähtiin ekaa kertaa meidän tutorit. Ihan kivaa porukkaa. Mulle muuten laulettiin siellä ja sitten sain sellaisen minipullon skumppaa. Olin kunnon perussuomalainen (en poliittisesti vaan vertauskuvannollisesti!), eli istuin hiljaa ja näytin siltä, että haluaisin vajota maan alle.

Sunnuntai-illalla me mentiin istuskelemaan baariin Christinan, Aslin ja Özlemin kanssa (hollantilais- ja turkkilaistytöt). Aluksi tunnelma oli hieman jäätävää, mutta ekan kaljan jälkeen juttu luisti jo melko kivasti.

Maanantaina oli aamulla internetkoulutusta, josta ei ollut kenellekään taatusti mitään hyötyä. Tai oli, jos ei osaa käyttää tietokonetta. Iltapäivällä käytiin kiertelemässä yliopistoalueella, sekä tutustumassa wirtschaftwissenschaftin eli kauppatieteellisen laitoksen rakennukseen. Mikä kaunis betonimöhkäle sekin on! Maanantaina käytiin myös ensimmäistä kertaa syömässä yliopiston ruokalassa, Mensassa. Sieltä saa hyvää ruokaa, tosin hieman kalliimmalla kuin Suomesta. Ruokala on juuri uusittu ja valtavan kokoinen. Koko yliopistoalueella on vain yksi ruokala. Yliopistossa on 38 000 opiskelijaa, joten epäilen, että kun lukukausi alkaa, ruuhkat ovat melkoiset. Jokaisessa rakennuksessa on tosin myös kahvila, josta saa aika halvalla sämpylöitä ynnä muuta. Sitä tulee varmaan aika paljon käytettyä, koska luentojen välillä taitaa olla vaan 15 minuuttia aikaa.

Yliopisto itsessään on rakennettu 60-luvun lopulla. Sen suunnittelija ajatteli, että alueen rakennukset ovat laivasto (ihan oikeasti!) ja keskellä oleva iso Audi-Maxiksi kutsuttu halli simpukka. Ei tainnut olla ihan terve kaveri. Regina sanoi, että se on varmaan ollut jossain aineissa suunnitellessaan sitä. :)

Kaunis yliopistomme. Takimmaisena WiWi, vasemmalla näkyy pala Audi-Maxia.

Mutta viheralueitakin siis on.

Uni-Center ja U-Bahn-asema

Eilen päivällä oli kiertokävely kaupungilla, ja siellä katseltiin toinen toistaan synkempiä patsaita sekä muita nähtävyyksiä. Opas oli nainen, joka puhui saksaa ihan selkeästi mutta tosi hiljaa. Jalkoihin särki aika lailla pitkän kävelyn jälkeen. Illalla ESN oli järjestänyt meille pub-crawlin eli baarikierroksen Bochumin kuuluisassa Bermudadreieckissä, mikä on täynnä baareja ja erilaisia ruokapaikkoja (mm. dönermestoja). Meininki on kuulemma kesällä aika mielenkiintoinen!

Maanantaina tänne tuli myös kolmas suomalainen, Pia, meidän koulusta sekin. Sillä yliopistoon ilmoittautumiset ovat menneet vähän pidemmän kaavan kautta ja ollaankin huomattu ensimmäinen suurempi ero Saksan ja Suomen välillä. Suomessa, tai ainakin kauppiksessa, kaikki ilmoittautumishässäkät voi tehdä tosi helposti ja nopeasti netissä, mutta täällä pitää juosta miljoonaan eri paikkaan juttelemaan eri ihmisten kanssa, ja byrokratia on oikeasti aika paljon massiivisempaa.

Lauantain Kölnin reissua odotellessa…

Baarikierroksella: Jenny (ESN), Pia, Matti, Kiia, Christina, Asli, Özlem ja Christian (ESN)

Parhaat kuvat otetaan aina kuitenkin itse.

Endlich in Deutschland

Melkein viikko on jo kulunut täällä Ruhrin alueen kauniissa maisemissa. Maanantaina lennettiin Düsseldorfiin, josta tultiin junalla Bochumin Hauptbahnhofille ja siitä vielä metrolla yliopiston pysäkille. Kasin maissa illalla me päästiin lopulta perille meidän kämpille Europahaus 12:een, joka on vajaan kymmenen minuutin kävelyn päässä yliopistolta. Me asutaan samassa kerroksessa ja voidaan jutella ikkunoiden välityksellä toisillemme. Ne on vaan muutaman metrin päässä toisistaan.

Komea mies kurkkii ikkunassa

Meillä on molemmilla tosi mukavat kämppikset. Jännää on vaan se, että Matti asuu kahden saksalaisen tytön, Reginan ja Romyn, kanssa ja minä kahden saksalaisen pojan (Clemens ja Krishan) kanssa. Maanantaina oltiin sen verran jännittyneessä tilassa kun saavuttiin tänne, niin kenenkään nimet ei oikein jäänyt mieleen, mutta torstaihin mennessä me olimme selvittäneet ne. Ei me suomalaiset enää uudestaan niitä kehdattu kysyä. :)

Meillä on tosi isot ja avarat huoneet, ja ollaan ehditty jo vähän sisustaakin niitä julisteilla ja kuvilla. Meillä on täällä nyt myös internetyhteys, kun käytiin viikolla tekemässä yliopistoon ilmoittautuminen ja saatiin nettitunnukset. Me saatiin myös opiskelijakortit, mutta siinä oleva bussilippu tulee voimaan vasta 1.4.

Kiian siisti huone

Kaupunkina Bochum on paljon nätimpi kuin mitä me luultiin. Tiistaina me käveltiin keskustassa (joka on pelkkää kävelykatualuetta), ja se on aivan täynnä erilaisia kauppoja ja kahviloita ym. Lisäksi siinä lähellä on kaupunginpuisto, joka on kuulemma todella kaunis. Yliopisto taas on mahtava betonirakennelma, jota on toisaalta piristetty puistoalueilla ja ruohokentillä. Meidän kämpän vieressä on myös yksi todella upea puisto (tai oikeastaan luonnonsuojelualue), jossa on hyvät lenkkeilymaastot. Ehdimme nekin jo korkata.

Aivan kämppiemme vieressä on UNI-CENTER-niminen paikka, jossa on paljon erilaisia kauppoja aina lihakaupasta pankkiin. Palvelut ovat siis todella lähellä. Vieressämme on myös uimahalli. Hintataso on yleisesti ottaen Suomea halvempi, erityisesti kaikkien juomien osalta! Toisaalta esim. kännykällä puhuminen on paljon kalliimpaa.

Europahausen sisäpiha Kiian ikkunasta

Eilen me käytiin pizzalla muiden Erasmus-opiskelijoiden kanssa. Oli ihan mukavaa tutustua muihinkin kuin kämppiksiin. Meitä oli siellä 11 tyyppiä, joista kolme oli ESN:läisiä eli Erasmus Student Networkin jäseniä, jotka järjestävät ohjelmaa meille ulkkareille. Lisäksi siellä oli kaksi brittityttöä, yksi tyttö luultavasti Sveitsistä tai Itävallasta, puolalaispoika, hollantilaistyttö ja italialaistyttö. Kaksi jälkimmäistä asuu meidän viereisessä rapussa, ja me käveltiin yhdessä kotiin. Samalla ehdittiin jo vaihtaa puhelinnumeroita ja puhua paljon saksaa.

ESN järjestää meille tosiaan kaikenlaista ohjelmaa kevään ja kesän aikana! Mennään mm. Brysseliin, Hollantiin, Dortmundiin ja Kölniin. Sen lisäksi on erilaisia tapahtumia viikottain, kuten viini- ja juustoilta, minne jokainen tuo omasta maastaan viiniä ja juustoa. Tämä saattaa tosin meille suomalaisille olla hiukan ongelmallista, meillä kun tuo viiniteollisuus ei varsinaisesti kukoista. Ajattelimme viedä sinne palan edamia ja pullon kossua. Saa nähdä onko lahjamme suosittu!!!