Välitilinpäätös Kiia:
Saldona 2/6 varmasti läpäistyä
1/6 luultavasti läpäistyä
1/6 varmasti reputettua kurssia
päänsärky
makeanhimo
uupumus


Menin eilen ensimmäisessä tentissä jotenkin niin kipsiin, etten enää muistanut yhtään mitään. Ikävä juttu, sillä nyt maksimisaldoni saataviksi opintopisteiksi on enää 16 kolmestakymmenestä. Saanhan tietenkin muutaman käymästäni saksan kurssista, mutta niitä pisteitähän ei koulumme halua hyväksilukea.


Loppuilta sujuu hemmottelun parissa; viimeiset fudistreenit, salaattia, karkkia ja 24:n katsomista koneelta. Huomenna jatketaan lukemista.

Ich bin ein Erasmus-Student und ich habe ein Problem

Kotosuomessa tulee aina naureskeltua, kuinka vaihto-opiskelijat ovat aina koulun käytävillä niiiiiin pihalla ja että ne kyselee aina ihan älyttömiä ja on aina kaikesta myöhässä. Ollaan Kiian kanssa aina naurettu, että eihän me sellaisia olla. No, kyllä me ollaan, Erasmusopiskelijoita kun ollaan. Se vähän niinku velvoittaa!!


Kesäkuun alussa käytiin hakemassa sellaset nettitunnukset, joiden avulla tentteihin pystyy ilmoittautumaan tosi kätevästi netissä. Ajateltiin, että jesh, kerrankin täällä byrokratian helvetissä jokin on tehty helpoksi. Mutta mepä unohdettiin koko ilmoittautuminen kuukaudeksi. Kun tänä maanantaina sitten yritettiin ilmoittautua, huomattiin, että aikaraja netti-ilmoittautumisille oli jo umpeutunut. Hyvä me! Hetken selviteltyämme saimme tietää, että jälki-ilmoittaumiset tehdään kussakin osastossa erikseen. Tiistaina teimme sitten pitkästä aikaa oikeen kunnon tourneen ovelta ovelle kauppiksen rakennuksesta. Tuli oikeen vaihtoajan alku mieleen! Jokaisessa toimistossa aloitimme asiamme esittämisen otsikon mukaisella lauseella. Oltiin siis niin Erasmusopiskelijoita kun mahdollista. Pihalla kaikesta ja vielä pahasti myöhässä:) Sähläys näissä jälki-ilmoittautumisissa oli juuri niin saksalaista kun odottaa saattaa, mutten viitsi valittaa, koska nyt en voi syyttää ketään muuta kun itseäni!!!

Niistä tenteistä. Ollaan nyt luettu itseasiassa aika paljon jo reilun viikon ajan, mutta silti ahdistaa melko paljon. Ei niinkään se, että asiat olisivat jotenkin ylivoimaisia, eikä sekään, että tentit ovat suurimmaksi osaksi saksaksi. Meitä ahdistaa se, että ensi maanantaina ja tiistaina on kumpanakin päivänä kaksi tenttiä. KAKSI. KUMPANAKIN PÄIVÄNÄ!!!! Miten ihmeessä voi tehdä neljä suhteellisen vaativaa kahdessa päivässä? Ollaan luultavasti melko pihalla tiistai-iltana, mutta ei voida levätä, koska seuraava tentti on jo torstaina. Kiialla on vika tentti 16. päivä ja mulla 17.päivä ja sen jälkeen lähetään reilaamaan!!

Ollaan siis nyt varattu raililiput sekä hostellit matkan varrella. Mennään 18. päivä Kölnistä Müncheniin. Lähtö on Kölnistä neljältä aamulla. Maksetaan ite matka Kölniin, koska ei haluta kuluttaa yhtä matkapäivää siihen. Olemme Münchenissä yksi yö ja sitten menemme Wieniin. Wienissäkin nukutaan yksi yö, jonka jälkeen menemme Ljubljanaan, Sloveniaan. Ollaan kuultu niin paljon hyvää siitä kaupungista, että päätimme olla siellä vähän pidempään, eli kolme yötä. Ljubljanan jälkeen matkustamme Desenzanoon, Italiaan. Se on kaupunki Garda-järven eteläpuolella. Siellä ollaan pari yötä ja sen jälkeen reissataan takaisin Bochumiin. Ikävä kyllä vika reilipäivä kuluu kokonaan junassa (12h), mutta aikaa ei ole yhdelle lisäpysäkille.

Deutsche Hochschulmeisterschaft

Turnausreissu Karlsruheen oli todella kiva. Oli kyllä mahtavaa päästä pelaamaan pitkästä aikaa. Joukkueemme sijoittui lopulta viidenneksi onnistuneen rankkukisan jälkeen.



Pääsimme myös pelaamaan nurtsilla. Bochum pitkähihaisissa paidoissa.

En tuntenut suurinta osaa tytöistä aiemmin, mutta ei se haitannut, sillä kaikki olivat hirveän kiinnostuneita eksoottisesta suomalaisesta. Ja illalla muutaman oluen jälkeen myös ujo suomalaistyttö uskaltautui avata vähän enemmän suutaan.


Osa tytöistä seuraamassa vastustajien peliä. Oikealta Claudia, Anna, Justine, Nadine, Shalia, Babsi ja Katrin.

Löysin yhden erilaisuuden saksalaisessa pelivarustuksessa, nimittäin sukat. Täällä pelisukat eivät ole sukkia nimensä mukaisesti, vaan enemmänkin syndien suoja. Kärkeä ja kantapäätä ei siis ole, vaan syndien alle laitetaan ensiksi normaali pieni urheilusukka. Enhän minä tietenkään ollut siihen varautunut, vaan mulla oli ihan normaalit pelisukat mukana. Siinä piti sitten käyttää kaksia sukkia päällekkäin, ja pohkeet näyttivät tämän jälkeen melko suurilta. Mutta minkäs teet. (Oli tarkoitus kuvata tämä erikoisuus, mutta enhän minä tietenkään muistanut.)

Tämän matkan vuoksi sain myös kokea, miltä tuntuu olla saksalaisen autokyydissä Autobahnilla. En yhtään ihmettele, jos täällä sattuu paljon kolareita, sillä a) autot ajavat (me mukaan lukien) 150-180 km/h ja b) turvavälejä ei ole nimeksikään. 1 + 1 ja saadaan soppa. Pitää kyllä sanoa, että välillä todellakin hirvitti.