Nyt kun on kulunut sen verran kauan meidän kotiinpaluusta, niin laitetaan nyt vaan ihan lyhyesti muistelot Saksanmaalta:
Fraasit:
"Wann und wo? Wann und wo? Wann und wo treffen wir uns? Wann und wo?!?" -Pavel
"Der/das/die was?!?"
"Ich bin ein Erasmus-Student und ich habe ein Problem..."
Plussaa:
Reissun aikana tutustuttiin useisiin ihaniin ihmisiin, joita emme tule unohtamaan.
Bochumin sijainti matkailun kannalta oli mitä loistavin, vaikka kaupunki ei itsessään paljoa antanut. Bermude Dreieck oli tosin mielenkiintoinen paikka.
Lähiliikenne. Kaikkialle pääsi hyvin junalla.
Olut. Kiiakin oppi juomaan olutta tässä kaljamahojen luvatussa maassa.
Miinusta:
Betonihelvetti. 60-luvun rakentaminen ei ole millään tavalla kaunista.
Byrokratia. Saksalaisten überjärjestelmällisyys ei ole tervettä. Se, että jokaikiseen asiaan pitää löytää monimutkainen ratkaisu, ei ole millään lailla järkevää.
Lähiliikenne. Junat olivat lähes poikkeuksetta aina myöhässä. Ei tietoakaan "saksalaisesta täsmällisyydestä".
Yhteenvetona: Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. :) No ei kai...
Mittwoch, 22. August 2007
Dienstag, 10. Juli 2007
Välitilinpäätös Kiia:
Saldona 2/6 varmasti läpäistyä
1/6 luultavasti läpäistyä
1/6 varmasti reputettua kurssia
päänsärky
makeanhimo
uupumus
Menin eilen ensimmäisessä tentissä jotenkin niin kipsiin, etten enää muistanut yhtään mitään. Ikävä juttu, sillä nyt maksimisaldoni saataviksi opintopisteiksi on enää 16 kolmestakymmenestä. Saanhan tietenkin muutaman käymästäni saksan kurssista, mutta niitä pisteitähän ei koulumme halua hyväksilukea.
Loppuilta sujuu hemmottelun parissa; viimeiset fudistreenit, salaattia, karkkia ja 24:n katsomista koneelta. Huomenna jatketaan lukemista.
Saldona 2/6 varmasti läpäistyä
1/6 luultavasti läpäistyä
1/6 varmasti reputettua kurssia
päänsärky
makeanhimo
uupumus
Menin eilen ensimmäisessä tentissä jotenkin niin kipsiin, etten enää muistanut yhtään mitään. Ikävä juttu, sillä nyt maksimisaldoni saataviksi opintopisteiksi on enää 16 kolmestakymmenestä. Saanhan tietenkin muutaman käymästäni saksan kurssista, mutta niitä pisteitähän ei koulumme halua hyväksilukea.
Loppuilta sujuu hemmottelun parissa; viimeiset fudistreenit, salaattia, karkkia ja 24:n katsomista koneelta. Huomenna jatketaan lukemista.
Mittwoch, 4. Juli 2007
Ich bin ein Erasmus-Student und ich habe ein Problem
Kotosuomessa tulee aina naureskeltua, kuinka vaihto-opiskelijat ovat aina koulun käytävillä niiiiiin pihalla ja että ne kyselee aina ihan älyttömiä ja on aina kaikesta myöhässä. Ollaan Kiian kanssa aina naurettu, että eihän me sellaisia olla. No, kyllä me ollaan, Erasmusopiskelijoita kun ollaan. Se vähän niinku velvoittaa!!
Kesäkuun alussa käytiin hakemassa sellaset nettitunnukset, joiden avulla tentteihin pystyy ilmoittautumaan tosi kätevästi netissä. Ajateltiin, että jesh, kerrankin täällä byrokratian helvetissä jokin on tehty helpoksi. Mutta mepä unohdettiin koko ilmoittautuminen kuukaudeksi. Kun tänä maanantaina sitten yritettiin ilmoittautua, huomattiin, että aikaraja netti-ilmoittautumisille oli jo umpeutunut. Hyvä me! Hetken selviteltyämme saimme tietää, että jälki-ilmoittaumiset tehdään kussakin osastossa erikseen. Tiistaina teimme sitten pitkästä aikaa oikeen kunnon tourneen ovelta ovelle kauppiksen rakennuksesta. Tuli oikeen vaihtoajan alku mieleen! Jokaisessa toimistossa aloitimme asiamme esittämisen otsikon mukaisella lauseella. Oltiin siis niin Erasmusopiskelijoita kun mahdollista. Pihalla kaikesta ja vielä pahasti myöhässä:) Sähläys näissä jälki-ilmoittautumisissa oli juuri niin saksalaista kun odottaa saattaa, mutten viitsi valittaa, koska nyt en voi syyttää ketään muuta kun itseäni!!!
Niistä tenteistä. Ollaan nyt luettu itseasiassa aika paljon jo reilun viikon ajan, mutta silti ahdistaa melko paljon. Ei niinkään se, että asiat olisivat jotenkin ylivoimaisia, eikä sekään, että tentit ovat suurimmaksi osaksi saksaksi. Meitä ahdistaa se, että ensi maanantaina ja tiistaina on kumpanakin päivänä kaksi tenttiä. KAKSI. KUMPANAKIN PÄIVÄNÄ!!!! Miten ihmeessä voi tehdä neljä suhteellisen vaativaa kahdessa päivässä? Ollaan luultavasti melko pihalla tiistai-iltana, mutta ei voida levätä, koska seuraava tentti on jo torstaina. Kiialla on vika tentti 16. päivä ja mulla 17.päivä ja sen jälkeen lähetään reilaamaan!!
Ollaan siis nyt varattu raililiput sekä hostellit matkan varrella. Mennään 18. päivä Kölnistä Müncheniin. Lähtö on Kölnistä neljältä aamulla. Maksetaan ite matka Kölniin, koska ei haluta kuluttaa yhtä matkapäivää siihen. Olemme Münchenissä yksi yö ja sitten menemme Wieniin. Wienissäkin nukutaan yksi yö, jonka jälkeen menemme Ljubljanaan, Sloveniaan. Ollaan kuultu niin paljon hyvää siitä kaupungista, että päätimme olla siellä vähän pidempään, eli kolme yötä. Ljubljanan jälkeen matkustamme Desenzanoon, Italiaan. Se on kaupunki Garda-järven eteläpuolella. Siellä ollaan pari yötä ja sen jälkeen reissataan takaisin Bochumiin. Ikävä kyllä vika reilipäivä kuluu kokonaan junassa (12h), mutta aikaa ei ole yhdelle lisäpysäkille.
Kesäkuun alussa käytiin hakemassa sellaset nettitunnukset, joiden avulla tentteihin pystyy ilmoittautumaan tosi kätevästi netissä. Ajateltiin, että jesh, kerrankin täällä byrokratian helvetissä jokin on tehty helpoksi. Mutta mepä unohdettiin koko ilmoittautuminen kuukaudeksi. Kun tänä maanantaina sitten yritettiin ilmoittautua, huomattiin, että aikaraja netti-ilmoittautumisille oli jo umpeutunut. Hyvä me! Hetken selviteltyämme saimme tietää, että jälki-ilmoittaumiset tehdään kussakin osastossa erikseen. Tiistaina teimme sitten pitkästä aikaa oikeen kunnon tourneen ovelta ovelle kauppiksen rakennuksesta. Tuli oikeen vaihtoajan alku mieleen! Jokaisessa toimistossa aloitimme asiamme esittämisen otsikon mukaisella lauseella. Oltiin siis niin Erasmusopiskelijoita kun mahdollista. Pihalla kaikesta ja vielä pahasti myöhässä:) Sähläys näissä jälki-ilmoittautumisissa oli juuri niin saksalaista kun odottaa saattaa, mutten viitsi valittaa, koska nyt en voi syyttää ketään muuta kun itseäni!!!
Niistä tenteistä. Ollaan nyt luettu itseasiassa aika paljon jo reilun viikon ajan, mutta silti ahdistaa melko paljon. Ei niinkään se, että asiat olisivat jotenkin ylivoimaisia, eikä sekään, että tentit ovat suurimmaksi osaksi saksaksi. Meitä ahdistaa se, että ensi maanantaina ja tiistaina on kumpanakin päivänä kaksi tenttiä. KAKSI. KUMPANAKIN PÄIVÄNÄ!!!! Miten ihmeessä voi tehdä neljä suhteellisen vaativaa kahdessa päivässä? Ollaan luultavasti melko pihalla tiistai-iltana, mutta ei voida levätä, koska seuraava tentti on jo torstaina. Kiialla on vika tentti 16. päivä ja mulla 17.päivä ja sen jälkeen lähetään reilaamaan!!
Ollaan siis nyt varattu raililiput sekä hostellit matkan varrella. Mennään 18. päivä Kölnistä Müncheniin. Lähtö on Kölnistä neljältä aamulla. Maksetaan ite matka Kölniin, koska ei haluta kuluttaa yhtä matkapäivää siihen. Olemme Münchenissä yksi yö ja sitten menemme Wieniin. Wienissäkin nukutaan yksi yö, jonka jälkeen menemme Ljubljanaan, Sloveniaan. Ollaan kuultu niin paljon hyvää siitä kaupungista, että päätimme olla siellä vähän pidempään, eli kolme yötä. Ljubljanan jälkeen matkustamme Desenzanoon, Italiaan. Se on kaupunki Garda-järven eteläpuolella. Siellä ollaan pari yötä ja sen jälkeen reissataan takaisin Bochumiin. Ikävä kyllä vika reilipäivä kuluu kokonaan junassa (12h), mutta aikaa ei ole yhdelle lisäpysäkille.
Sonntag, 1. Juli 2007
Deutsche Hochschulmeisterschaft
Turnausreissu Karlsruheen oli todella kiva. Oli kyllä mahtavaa päästä pelaamaan pitkästä aikaa. Joukkueemme sijoittui lopulta viidenneksi onnistuneen rankkukisan jälkeen.
Pääsimme myös pelaamaan nurtsilla. Bochum pitkähihaisissa paidoissa.
En tuntenut suurinta osaa tytöistä aiemmin, mutta ei se haitannut, sillä kaikki olivat hirveän kiinnostuneita eksoottisesta suomalaisesta. Ja illalla muutaman oluen jälkeen myös ujo suomalaistyttö uskaltautui avata vähän enemmän suutaan.
Osa tytöistä seuraamassa vastustajien peliä. Oikealta Claudia, Anna, Justine, Nadine, Shalia, Babsi ja Katrin.
Löysin yhden erilaisuuden saksalaisessa pelivarustuksessa, nimittäin sukat. Täällä pelisukat eivät ole sukkia nimensä mukaisesti, vaan enemmänkin syndien suoja. Kärkeä ja kantapäätä ei siis ole, vaan syndien alle laitetaan ensiksi normaali pieni urheilusukka. Enhän minä tietenkään ollut siihen varautunut, vaan mulla oli ihan normaalit pelisukat mukana. Siinä piti sitten käyttää kaksia sukkia päällekkäin, ja pohkeet näyttivät tämän jälkeen melko suurilta. Mutta minkäs teet. (Oli tarkoitus kuvata tämä erikoisuus, mutta enhän minä tietenkään muistanut.)
Tämän matkan vuoksi sain myös kokea, miltä tuntuu olla saksalaisen autokyydissä Autobahnilla. En yhtään ihmettele, jos täällä sattuu paljon kolareita, sillä a) autot ajavat (me mukaan lukien) 150-180 km/h ja b) turvavälejä ei ole nimeksikään. 1 + 1 ja saadaan soppa. Pitää kyllä sanoa, että välillä todellakin hirvitti.
Pääsimme myös pelaamaan nurtsilla. Bochum pitkähihaisissa paidoissa.
En tuntenut suurinta osaa tytöistä aiemmin, mutta ei se haitannut, sillä kaikki olivat hirveän kiinnostuneita eksoottisesta suomalaisesta. Ja illalla muutaman oluen jälkeen myös ujo suomalaistyttö uskaltautui avata vähän enemmän suutaan.
Osa tytöistä seuraamassa vastustajien peliä. Oikealta Claudia, Anna, Justine, Nadine, Shalia, Babsi ja Katrin.
Löysin yhden erilaisuuden saksalaisessa pelivarustuksessa, nimittäin sukat. Täällä pelisukat eivät ole sukkia nimensä mukaisesti, vaan enemmänkin syndien suoja. Kärkeä ja kantapäätä ei siis ole, vaan syndien alle laitetaan ensiksi normaali pieni urheilusukka. Enhän minä tietenkään ollut siihen varautunut, vaan mulla oli ihan normaalit pelisukat mukana. Siinä piti sitten käyttää kaksia sukkia päällekkäin, ja pohkeet näyttivät tämän jälkeen melko suurilta. Mutta minkäs teet. (Oli tarkoitus kuvata tämä erikoisuus, mutta enhän minä tietenkään muistanut.)
Tämän matkan vuoksi sain myös kokea, miltä tuntuu olla saksalaisen autokyydissä Autobahnilla. En yhtään ihmettele, jos täällä sattuu paljon kolareita, sillä a) autot ajavat (me mukaan lukien) 150-180 km/h ja b) turvavälejä ei ole nimeksikään. 1 + 1 ja saadaan soppa. Pitää kyllä sanoa, että välillä todellakin hirvitti.
Mittwoch, 27. Juni 2007
Deutsche Spezialitäten - wieder
Tässä kun tenttikammo vain pahenee kokeiden lähestyessä, saimme jälleen tilaisuuden törmätä saksalaisiin ihanuuksiin. Me olemme tottuneet kauppiksessa siihen, että tentissä on hyvää aikaa miettiä ja sulatella kysymyksiä, tehdä muistiinpanoja ja välillä vaikka piirrellä kukkasia. Täällä vastaava ei tule kysymykseenkään. Tenttiaikaa on annettu 90 minuuttia, josta puolet menee kysymysten kääntämiseen ja ymmärtämiseen. Sitten kun haluaisi alkaa kirjoittaa vastaustaan, mutta ei ole aivan varma lauserakenteista ja välillä pitäisi sittenkin poistaa koko lause jne., ei sekään ole mahdollista. Vastaukset on kirjoitettava kuulakärkikynällä ja kielen on oltava kuitenkin hyvää tasoa. Not gonna happen! Suttuista jälkeä on varmasti luvassa.
Ja sitten on vielä pakko kertoa yhdestä erikoisuudesta. Kävelin yksi päivä Unicenterin kukkakaupan ohi ja kas! sielläpä oli myytävänä tutunnäköinen puutarhakasvi ruukussa. Lupiini! Ei taida siis sitä kasvia löytyä tässä maassa villinä. Kummallista sanoisinko...
Ja sitten on vielä pakko kertoa yhdestä erikoisuudesta. Kävelin yksi päivä Unicenterin kukkakaupan ohi ja kas! sielläpä oli myytävänä tutunnäköinen puutarhakasvi ruukussa. Lupiini! Ei taida siis sitä kasvia löytyä tässä maassa villinä. Kummallista sanoisinko...
Donnerstag, 21. Juni 2007
Juhannus Im Deutschland
Päätin vähän kirjoittaa aiheesta, koska tänä vuonna vietän ensimmäistä kertaa (ainakin muistaakseni) Jussia ulkomailla.
Saksassa ei jostain syystä juhlita juhannusta. Mitä juhannuksena sitten tehdään? Juodaan paljon kaljaa, syödään makkaraa ja usein koko suku kerääntyy viikonlopuksi viettämään aikaa yhdessä. Saksalaiset rakastavat kaljan juontia ja makkaran syömistä. Kokemukseni mukaan saksalaiset ovat myös perhekeskeisempiä kuin suomalaiset, joten Jussi olisi enemmän kuin luonnollinen juhla Saksassa.
Kesämökille saksalaiset eivät tosin voi lähteä, koska täällä ei mökkejä harrasteta. Onneksi. Jos 85 miljoonan ihmisen suvuilla lähes jokaisella olisi kesämökki, ei Saksassa olisi luontoa jäljellä yhtään. Ehkä tärkein osa suomalaista Jussia on juuri se, että ajetaan landelle viettämään aikaa perheen ja läheisten kanssa, sekä rauhoittumaan (just joo, niin varmaan...:>) On myös erittäin hyvä asia, että varsinkaan täällä Ruhrin alueella ei harrasteta juhannuskokkoja. Alue on aavistuksen verran pääkaupunkiseutua suurempi ja täällä asuu 16 miljoonaa ihmistä. Jos jokainen juhannusseurue pistäisi kokon palamaan, palaisi luultavasti myös noin puolet alueen jo nyt vähistä metsistä. Suomessa Juhannus "kuuluu" viettää järven rannalla. Täällä niitä ei oikeastaan ole. Muutamia jokia on mutta niissä seilaa edestakaisin mitä erilaisempia aluksia, joten rauhasta ei ole tietoakaan.
Saksalainen juhannus olisi siis pimeä ja sitä vietettäisiin kaupungeissa. Juhannuskokkoja ei näkyisi eikä hukkumiskuoleman jännitysmomenttia olisi. Niin, eikä kukaan tietenkään saunoisi. Jäljelle jää kalja, perhe ja makkara. Tämän viikon lauantai olisi siis täysin normaali lauantai. Ihmiset söisivät makkaraa ja joisivat olutta. Sitä täällä tehdään joka viikonloppu, ympäri vuoden.
Mitä me muutamat suomalaiset sitten pystyisimme täällä Bochumissa juhannuksena tekemään. Kesämökkiä ei ole, emmekä me öiselle pimeydelle mitään voi. Mut hei, lähellä sijaitsee Kemnader See! Mehän voisimme mennä sinne viettämään iltaa. Voisimme grillata, juoda kaljaa ja uida. Paitsi että Ruhrin alueella kaikki järvet ja joet on niin paskaisia, että pitää se uiminen jättää väliin. Saunoa voisimme viereisessä uimahallissa, mutta koska siellä ei ilmeisestikään saa heittää vettä kiukaalle niin pitänee unohtaa sekin. Yksi asia tulee olemaan meidän juhannuksessa suomalaisempaa kuin teidän siellä Suomessa. Tänne on luvattu vesisadetta koko viikonlopuksi!!! Todennäköisesti menemme johonkin läheiseen puistoon pallogrilli sylissä. Siellä me kärvennämme makkaran väkisin vesisateessa mustaksi, syömme sen ja juoksemme takaisin kotiin:)
Hyvää Jussia kaikille!!!!
Saksassa ei jostain syystä juhlita juhannusta. Mitä juhannuksena sitten tehdään? Juodaan paljon kaljaa, syödään makkaraa ja usein koko suku kerääntyy viikonlopuksi viettämään aikaa yhdessä. Saksalaiset rakastavat kaljan juontia ja makkaran syömistä. Kokemukseni mukaan saksalaiset ovat myös perhekeskeisempiä kuin suomalaiset, joten Jussi olisi enemmän kuin luonnollinen juhla Saksassa.
Kesämökille saksalaiset eivät tosin voi lähteä, koska täällä ei mökkejä harrasteta. Onneksi. Jos 85 miljoonan ihmisen suvuilla lähes jokaisella olisi kesämökki, ei Saksassa olisi luontoa jäljellä yhtään. Ehkä tärkein osa suomalaista Jussia on juuri se, että ajetaan landelle viettämään aikaa perheen ja läheisten kanssa, sekä rauhoittumaan (just joo, niin varmaan...:>) On myös erittäin hyvä asia, että varsinkaan täällä Ruhrin alueella ei harrasteta juhannuskokkoja. Alue on aavistuksen verran pääkaupunkiseutua suurempi ja täällä asuu 16 miljoonaa ihmistä. Jos jokainen juhannusseurue pistäisi kokon palamaan, palaisi luultavasti myös noin puolet alueen jo nyt vähistä metsistä. Suomessa Juhannus "kuuluu" viettää järven rannalla. Täällä niitä ei oikeastaan ole. Muutamia jokia on mutta niissä seilaa edestakaisin mitä erilaisempia aluksia, joten rauhasta ei ole tietoakaan.
Saksalainen juhannus olisi siis pimeä ja sitä vietettäisiin kaupungeissa. Juhannuskokkoja ei näkyisi eikä hukkumiskuoleman jännitysmomenttia olisi. Niin, eikä kukaan tietenkään saunoisi. Jäljelle jää kalja, perhe ja makkara. Tämän viikon lauantai olisi siis täysin normaali lauantai. Ihmiset söisivät makkaraa ja joisivat olutta. Sitä täällä tehdään joka viikonloppu, ympäri vuoden.
Mitä me muutamat suomalaiset sitten pystyisimme täällä Bochumissa juhannuksena tekemään. Kesämökkiä ei ole, emmekä me öiselle pimeydelle mitään voi. Mut hei, lähellä sijaitsee Kemnader See! Mehän voisimme mennä sinne viettämään iltaa. Voisimme grillata, juoda kaljaa ja uida. Paitsi että Ruhrin alueella kaikki järvet ja joet on niin paskaisia, että pitää se uiminen jättää väliin. Saunoa voisimme viereisessä uimahallissa, mutta koska siellä ei ilmeisestikään saa heittää vettä kiukaalle niin pitänee unohtaa sekin. Yksi asia tulee olemaan meidän juhannuksessa suomalaisempaa kuin teidän siellä Suomessa. Tänne on luvattu vesisadetta koko viikonlopuksi!!! Todennäköisesti menemme johonkin läheiseen puistoon pallogrilli sylissä. Siellä me kärvennämme makkaran väkisin vesisateessa mustaksi, syömme sen ja juoksemme takaisin kotiin:)
Hyvää Jussia kaikille!!!!
Mittwoch, 20. Juni 2007
Touristen und Lesen
Viimeisen parin viikon aikana ollaan ehditty tehdä aika paljon kaikenlaista, paitsi tietenkin opiskella tuleviin tentteihin. 8.-10. päivä käytiin ESN:n mukana Berliinissä ja perjantaina viikkoa myöhemmin meillä oli päiväretki Brysseliin. Samaisena viikonloppuna saimme myös vierailijoita kotoa, kun Teija ja Heikki aloittivat Keski-Euroopan lomansa täältä meiltä. (Kiitoksia kovasti suomalaisista herkuista!)
Nyt kun on enää kolme viikkoa tentteihin, alkaa hieman hermostuttamaan. Tällä viikolla me olemme jo jonkin verran kunnostautuneet lukemisessa, mutta kirjoja on ihan turha ruveta lukemaan. Luentokalvoilla luulisi pärjäävän, jos ei mitään huippunumeroita havittele. Ja useassa tentissä saa vastata englanniksi, jos saksa ei tunnu siltä vahvemmalta kieleltä. Vaihtareiden etuoikeus.
Yksi reissu jota useat vaihto-opiskelijat eivät tule kokemaan, on mulla edessä ensi viikon viikonloppuna. Oon nimittäin joka tiistai käynyt pelaamassa Bochumin yliopistourheilun järjestämänä naisten fudisjengissä, ja meillä on yliopistojen välinen turnaus Karlsruhessa 29.6.-1.7. Siitä voi tulla aika mielenkiintoinen matka. On kyllä kiva päästä taas pelaamaan kunnolla ja vielä nurtsille! En tiedä miten totun takaisin Lassilan hiekkakenttään, kun on joka viikko treenannut nurtsilla...:)
Tässä hieman reissukuvia matkoilta:
Berliini:
Tuli kotoinen olo, kun hostelli sijaitsi tällä kadulla.
Pakolliset nähtävyydet tuli käytyä läpi. Tässä Brandenburger Tor. 
Juutalaisella muistomerkillä.
Pala muuria.
Pommitettu kirkko.
Saksan eduskuntatalo.
Ja eduskuntatalon katolta oli upeat näkymät yli kaupungin:
Meno yltyi välillä mielenkiintoiseksi.
Bryssel:
Käynti Euroopan parlamentissa.
Kuningas oli kotona.
Pissapoika oli paljon pienempi kuin olimme olettaneet.
Paikallinen ESN oli jäjestänyt meille belgialaisten oluiden maistamisen. Itse pidin eniten vaihtoehdosta numero 1 (vasemmalla), kirsikkaolut. Matille maistui tumma vaihtoehto 2.
Montag, 4. Juni 2007
Děkuji Praha!
Eli kiitoksia vain paljon. Upea reissu, upea kaupunki ja jälleen kerran upea sää. Mitä sitä lomalta voisi enempää toivoa. Ruotsalaiset teinit hostellissa olivat ainoa epäkohta tällä vierailulla. Tässä hieman kuvamateriaalia matkastamme:
Porukka iloisena koneella matkaan. Takaisin tullessa ilmeet olivat hieman väsyneemmät. :)
Ehdimme nähdä suuren osan nähtävyyksistä, vaikka olimmekin Prahassa vain kolme päivää. Kuvassa astronominen kello.
Ryhmä rämä Kaarlen sillalla. Vasemmalta Thanasis, Matti, Kiia, Jérémy, Pia, Kate, Jenny, Christina ja Axel. Eikä ohikulkija varastanut kameraamme.
Hyvä tapa nähdä kaupunkia oli myös pieni risteily Vltavalla. Houkuttimina toimivat myös ilmainen jäätelö ja olut.
Yhä ylös yrittää... Linnaan kipuaminen otti voimille, mutta oli kyllä sen arvoista.
Näkymä linnan edestä.
Linnan muurien sisällä.
Ja ulkopuolella.
Myös paikallisesta Eiffel-tornista näki joka puolelle kaupunkia. Ylhäällä tosin hieman pelotti, sillä rakennus huojui tuulessa.
Kaarlen silta
Prahan linna, jonka keskellä kohoaa tuomiokirkko.
Torni oli huimaavan korkea.
Tulvahuippu.
Näimme myös vanhan juutalaisen hautausmaan.
Ja Prahan kapeimman kadun. Liikennevaloa tarvittiin.
Myös nämä kaverukset tulivat tutuiksi. Olut kun on tunnetusti Tsekeissä äärimmäisen edullista.
Kuten olemme jo aiemmin todenneet, parhaat kuvat otetaan aina itse. Johtuukohan Matin ilme Absinth-Redbullista?
Kaipuu takaisin on suuri. Palaamme tänne vielä uudestaan.
Porukka iloisena koneella matkaan. Takaisin tullessa ilmeet olivat hieman väsyneemmät. :)
Ehdimme nähdä suuren osan nähtävyyksistä, vaikka olimmekin Prahassa vain kolme päivää. Kuvassa astronominen kello.
Ryhmä rämä Kaarlen sillalla. Vasemmalta Thanasis, Matti, Kiia, Jérémy, Pia, Kate, Jenny, Christina ja Axel. Eikä ohikulkija varastanut kameraamme.
Hyvä tapa nähdä kaupunkia oli myös pieni risteily Vltavalla. Houkuttimina toimivat myös ilmainen jäätelö ja olut.
Yhä ylös yrittää... Linnaan kipuaminen otti voimille, mutta oli kyllä sen arvoista.
Näkymä linnan edestä.
Linnan muurien sisällä.
Ja ulkopuolella.
Myös paikallisesta Eiffel-tornista näki joka puolelle kaupunkia. Ylhäällä tosin hieman pelotti, sillä rakennus huojui tuulessa.
Kaarlen silta
Prahan linna, jonka keskellä kohoaa tuomiokirkko.
Torni oli huimaavan korkea.
Tulvahuippu.
Näimme myös vanhan juutalaisen hautausmaan.
Ja Prahan kapeimman kadun. Liikennevaloa tarvittiin.
Myös nämä kaverukset tulivat tutuiksi. Olut kun on tunnetusti Tsekeissä äärimmäisen edullista.
Kuten olemme jo aiemmin todenneet, parhaat kuvat otetaan aina itse. Johtuukohan Matin ilme Absinth-Redbullista?
Kaipuu takaisin on suuri. Palaamme tänne vielä uudestaan.
Donnerstag, 24. Mai 2007
Holland, the capital of Copenhagen
Reissumme Amsterdamiin oli mitä mahtavin! Suurin kiitos siitä kuuluu isännällemme/oppaallemme Keesille, joka ystävällisesti majoitti meidät ja vei meitä ympäri kaupunkia.
Ja turistikuvia kauniista Amsterdamista, pyöräilijän kaupungista:
Matti Damilla, keskusta-aukiolla.
Asuntolaivalla on upea terassi.
Kokeilimme myös itse pyöräilyä kaupungissa ja vähän sen ulkopuolellakin. Siitä ei olisi varmastikaan tullut mitään ilman Keesiä, sillä muut pyöräilijät ajavat niin kovaa eivätkä juuri välitä muista. Vähän niin kuin suomalaiset autokuskit...;)
Kees näytti meille paikkoja keskustassa aina punaisten lyhtyjen alueesta lähtien, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Amstel-joen vartta pitkin Etelä-Damiin ja tämän jälkeen pikkukyliin pohjoiseen. Maisemat olivat niin kauniita ja pieniä maatiloja oli joka puolella. Sääkin suosi meitä koko viikonlopun. Lauantain kuuden tunnin ja 60 km:n pyöräilyn jälkeen kaikkien nenät loistivat punaisina auingosta. Aurinkorasvaa ostimme vasta seuraavana päivänä.
Tietenkin näimme myös tuulimyllyjä. Hollannissa kun oltiin.
Kees edessä, muut puhkuen perässä.
Tauolla.
Pieni kalastajakylä ja Kees.
Illalla kävimme syömässä aivan ihanassa pienessä ravintolassa Jordaanin kaupunginosassa. Kees suositteli meille paikkaa ja syystä! Kolmen ruokalajin ateria oluineen, viineineen ja kahveineen oli mielettömän herkullista ja maksoi vain 40 €/hlö. Jos joskus eksytte Damiin, niin käykää ihmeessä. (Kop van Jut sijaitsee Leidse Kruisstraatilla aivan keskustan läheisyydessä) Myöhemmin tapasimme muita suomalaisia Damin yöelämässä:
Huomaa punaiset naamat. :D
Kiia löysi kaverin.
Ja jos joku miettii vielä otsikkoa, se on jenkkituristin huomio Itämeren risteilyllä.
Keesin upea asunto. Pian ja Jaakon makuuhuoneen ikkunat toisiksi ylimpinä.
Ja turistikuvia kauniista Amsterdamista, pyöräilijän kaupungista:
Matti Damilla, keskusta-aukiolla.
Asuntolaivalla on upea terassi.
Kokeilimme myös itse pyöräilyä kaupungissa ja vähän sen ulkopuolellakin. Siitä ei olisi varmastikaan tullut mitään ilman Keesiä, sillä muut pyöräilijät ajavat niin kovaa eivätkä juuri välitä muista. Vähän niin kuin suomalaiset autokuskit...;)
Kees näytti meille paikkoja keskustassa aina punaisten lyhtyjen alueesta lähtien, jonka jälkeen jatkoimme matkaa Amstel-joen vartta pitkin Etelä-Damiin ja tämän jälkeen pikkukyliin pohjoiseen. Maisemat olivat niin kauniita ja pieniä maatiloja oli joka puolella. Sääkin suosi meitä koko viikonlopun. Lauantain kuuden tunnin ja 60 km:n pyöräilyn jälkeen kaikkien nenät loistivat punaisina auingosta. Aurinkorasvaa ostimme vasta seuraavana päivänä.
Tietenkin näimme myös tuulimyllyjä. Hollannissa kun oltiin.
Kees edessä, muut puhkuen perässä.
Tauolla.
Pieni kalastajakylä ja Kees.
Illalla kävimme syömässä aivan ihanassa pienessä ravintolassa Jordaanin kaupunginosassa. Kees suositteli meille paikkaa ja syystä! Kolmen ruokalajin ateria oluineen, viineineen ja kahveineen oli mielettömän herkullista ja maksoi vain 40 €/hlö. Jos joskus eksytte Damiin, niin käykää ihmeessä. (Kop van Jut sijaitsee Leidse Kruisstraatilla aivan keskustan läheisyydessä) Myöhemmin tapasimme muita suomalaisia Damin yöelämässä:
Huomaa punaiset naamat. :D
Kiia löysi kaverin.
Ja jos joku miettii vielä otsikkoa, se on jenkkituristin huomio Itämeren risteilyllä.
Mittwoch, 16. Mai 2007
Europa, hier kommen wir!
Kävipä sitten niin, että Berliinin reissu peruttiin. Todella ikävää, mutta ei se mitään, sillä me ehdimme jo porukalla varata lentoliput Prahaan samalle ajalle! Siitä vasta tuleekin hauskaa! :D Meitä on lähdössä mun ja Matin lisäksi Pia, Jérémy, Kate, Jenny, Axel, Christina ja Thanasis. Hyvä porukka siis. Perjantaina me lähdetään Keesin luo Amsterdamiin pariksi päiväksi. Onneksi sinne ei oo luvattu sadetta viikonlopuksi. Täällä nimittäin näyttää vähän kurjalta. Ja ollaan me ehditty jo vähän meidän heinäkuun lopun interrailiäkin miettiä. Etelä-Saksa, Itävalta, Slovenia nyt ainakin alkuun... Eurooppa täältä tullaan!
Kiia kannustaa Euroviisuissa.
Abonnieren
Posts (Atom)